Anteeksiannon Kirkko.

ALITAJUISESTA SYYLLISYYDESTÄ VAPAUTUMINEN

Kävin eilen Helsingin Tuomiokirkossa puhumassa Elämän suurista totuuksista. Näin pyhän hengen ja niin sanottuna vesimiehen aikakautena puhuin pitkät litaniat rakkaudesta, anteeksiannosta, myötätunnosta, luonnon laista, vapaudesta, vapaasta tahdosta, ja alitajuisesta syyllisyydestä vapautumisesta sekä Elämän pyhyydestä ja Kristus tietoisuudesta ja siitä että Jeesuskin nimenomaan puhui siitä kuinka jokainen on Rakkaus ja jokainen ihminen on hyvin voimakas ja kanssaluoja. Olisi pitänyt nauhoittaa koko sessio, mutta eiköhän se kirkon videonauhalle tullut. Puhkesin myös kyyneliin sen aikana koska puhuin suoraan sydämestäni. Tilannehan päättyi siihen että poliisit hakivat minut pois .

Mukavia poliiseja, tarjosivat kyydin myös sinne minne olisin halunnut mennä. Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti, ja jatkoin kävellen Kirkon portaat alas ja matka jatkui pitkin Helsingin katuja räntäsateessa. Nykyään Tuomiokirkko on Anteeksiannon kirkko. Kävelin hieman myöhemmin takaisin ja avasin ääntäni Kirkon ulkopuolella, ja jatkoin Anteeksiannon linjalla, ja kuinka tärkeää se on tässä voimakkaassa ajassa. Olen kiitollinen, että muutama rohkea tuntematon nuori tuli minua tukemaan katutasolta asti ylös kirkon portaat, kun kuulivat ääneni. Nuorisossa on tulevaisuus, ja moni lapsi ja nuori on hyvin tunneälykkäitä. Täytyy kyllä kiittää hyvin nöyrästi. Kyllä ihmiset osaavat myös kuunnella, tukea, ja opastaa.

Toisaalta ymmärrän miksi minut ulos kirkosta heitettiin. Mutta mielestäni puhe oli hyvä ja kyllä sen myös kaksi naispastoria kuulivat. Sekä muut keitä kirkossa silloin olikaan. Ihmettelin tosin miksi kanssani ei enempää keskusteltu, vaan poliisi kutsuttiin paikalle . Itse olisin tullut sieltä kirkon piilosta pyörähtämään luokseni ja tervehtimään ja kysymään ja keskustelemaan, koska puhuin hyvin rakkaudellista universaalia totuutta. Hieman kylmähkö energia, mutta toisaalta olin siellä käpöstellyt jo tovin, että ehkä se heille riitti. Ehkä he kokivat itseni uhaksi heidän reviirillään. Lähtiköhän käsistä?

Kirkon arkistothan ovat hyvin laajat ja sieltä löytyy vaikka mitä muinaisia salaisuuksia. Kirkot ovat mahtipontisia ja rikkaita instituutioita ja heillä on varaa kyllä auttaa köyhiä. Hienoa että ovet olivat sentään auki. Pyydän anteeksi käyttäytymistäni, ja sanoin sen myös puheessani. Kahdelle naispastorille terveisiä, että kiitoksia puheenvuorosta, voitte katsoa uudelleen sen turvakameroista. Rakkaus on rakkaus ja tästä aikakaudesta yhdessä selvitään. <3