Hädän ja Surun Näkeminen, Kuuleminen, ja Ymmärtäminen.

Tää kuvan teksti on itseasiassa monesti aika totta, mutta ei päde kaikkiin. 

Mutta siihen tottuu, tosin se on aina yhtä traumaattinen kokemus. Vuosien kokemuksella. En puhu pelkästään itseni puolesta, jos mainitsen jälleen, että tilanne yhteiskunnassamme on varsin kammottava, jossa ahtaalla olevia, tai hädän ja surun ymmärtäviä ja kokevia, tai tilanteen tiedostavia ihmisiä, ei kuunnella, eikä noteerata.

Heiltä otetaan, joilla ei ole, ja heillä joilla on, haluaa lisää. Ahneus ja itsekkyys, on siis edelleen vakava pandemia maailmassa, jossa elämme. Muistutan jälleen solidaarisuuden, auttamisen, ratkaisukeskeisyyden, ystävällisyyden, ja jalouden tärkeydestä. 

Todellisen rakkauden tärkeydestä, jossa kanssaihmisiä ei jätetä pulaan, vain siksi, että itsellä menee hyvin. 

Aina voi tehdä hiukan lisää, ja minä kirjoitan vaikka tämän tekstin toivoksi, kaikille. Ehkäpä seuraavaksi soitan pelastus-armeijalle, diakonioille, seurakunnille, kirkoille, ruoka-apuun, sairaaloille, hyvinvointikeskuksille, kuntosaleille, poliisille, palokunnille, eduskunnille, hätänumeroon, tai ehkä sinulle, ja mitä kaikkia näitä nyt olikaan. Sitten kun saan saldoa joskus puhelimeen. Nyt soitan suutani, mutta hyvin aiheesta.

Jumalalle, Jeesus Kristukselle, ja Avaruus-olennoille on jo soitettu.

Lyhyestä virsi kaunis, on raportti täältä maan ala-tasoilta, jossa joutuu taistelemaan olemassa-olon ja elämän puolesta. Olkoon voima, rauha, rakkaus, luottamus ja pyhä henki kanssanne, arvon rakkaat ja tasa-vertaiset ihmiset. <3