Kokoontumiset, Liikehdintä, ja Yhteisöllisyys.

Onko kellään muulla ikävä aikaisempia suuria "mielenosoitus ja/tai kokoontumis" -tapahtumia? Sekä myös yleisesti festivaalitunnelmaa, jossa iloitellaan hyvässä hengessä, ja jonne kaikki ovat tervetulleita tasa-vertaisina, taloudellisesta tilanteesta huolimatta? 

Muistelen tässä aikoja pari vuotta sitten, jolloin sitä liikehdintää ja yhteisöllisyyttä oli enemmän. Oli hyvä ja iloinen tekemisen meininki.

Itse haaksirikkouduin tämän jälkeen keho-aluksellani monen järkyttävän ja petollisen mutkan kautta nykyiseen väliaikaiseen lokaatioon, jossa vain jumitan yksin, vailla resursseja tehdä mitään, ja vailla mitään konkreettista päämäärää tai ideaa. 

Näennäiset rakkauden ja totuuden puhumisesta, sekä erilaisuudesta johtuvat taloudelliset ja henkiset menetykset, pettymykset ja kipu painavat, ja on otettu osumaa monella tasolla vuosien varrella. Uskon, että hyvin moni on. Traumat ovat kehon faskioissa, ja niitä on hankala poistaa täysin itse. Mieliala vaihtelee hyvin syviin päätyihin, suuresta surusta ja pettymyksestä, suureen iloon ja rauhaan. Vuoristorata-ajelu on aina yhtä rankkaa touhua.

Vaikka kaikki tehty työ kansakunnan auttamiseksi ja tietoisuuden nostamiseksi tuntuukin täysin turhalta, on tämä monen vuoden matka tehnyt henkisesti huomattavasti vahvemmaksi, mutta se on myös syrjäyttänyt rajusti, ja ajanut nurkkaan. Ainoa jäljelle jäävä asia, on jälleen Totuus, josta on aina terapeuttista kirjoittaa, vaikka ketään ei todellisuudessa kiinnosta, ja hyvin yksin jokainen on täällä kantamassa itseään. 

Ainakin tällä tasolla. Kuolema ja kipu, on usein läsnä, mutta olen aina päättänyt jatkaa. Brutaali huumori on tärkeää, sekä oivallukset, että tämä maailma on monella tapaa epäreilu, oli rakkauden taso millainen tahansa. Täytyy vaan kasvaa siitä yli, ja jakaa siitä vaikka muille ihan toivoksi asti. Tällainen tämä maailma on kaikessa karmeudessaan ja kauneudessaan. 

Tuo yhteisöllisyys ja hyvä meininki on lopulta hyvin tärkeää. Meitä on tällä planeetalla hyvin paljon eri lähtökohdista saapuneita olentoja ja tietoisuustasoja. Yhtä olemme joka tapauksessa, se on niin yksinkertaista. 

Kutsukaa mut ja muut tutut joskus tapahtumiin ilakoimaan ja jakamaan kanssanne omana itsenään, ilman että tarvitsee maksaa itseään kipeäksi pelkästä olemassa-olosta, sillä todellinen yhteisöllisyys ja rakkaus ei vaadi mitään. Olemme kaikki arvokkaampia kuin materian illuusio, ja yhteisöllinen ilakointi ja työ, on jalompaa ja voimaannuttavampaa, kuin näennäinen ulkoinen menestys tai status. Katson sitten onko kykyä tai voimaa liikkua, sillä hetkeä pidemmälle, ei ole pystynyt elämään. Aika kulkee nopeasti kaikessa hitaudessaan. 

Tällainen raportti ja avautuminen tällä kertaa. Ajat tulevat tästä kollektiivisesti ja yhteiskunnallisesti vielä paljon muuttumaan, vaikenemaan ja helpottumaan, suuntaan ja toiseen. Olen huomannut ja oppinut, että asiat voivat hyvin nopeasti muuttua, johon ei ole mitenkään pystynyt itse vaikuttamaan. Tällöin adaptoituminen tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tärkeää, ja muutosta voi pitää hyvänä ystävänä, joka ei jätä. 

Pysykää Vahvoina, ja Kiitollisina siitä mitä On. Olette Kaiken Rakkauden ja Pyhyyden Arvoisia. <3