Sielun Ongelma, Fyysisessä Kehossa.

Mutta siis suurin "ongelmahan" tässä on se, että kun tiedostaa olevansa ei-fyysinen sielu, fyysisessä kehossa. 

Ja tiedostaa sen, että ei se aina ole ollut niin. Ei todellakaan.

Se on aikamoinen pudotus. Todella raju pudotus siirtyä ajattomuudesta materiaan, sellaiseksi, jollainen ei ole luonnostaan.

On hieman turhan rajoitettu olo.

Lisäksi kun on rajoitettu olo jo kun on materiaalisessa kehossa, niin sitten tämä maailma ja yhteiskunnan "säännöt ja normit", rajoittavat vielä kaikkea toimintaa ja vapautta.

Revitään siitä nyt sitten huumoria. F*ck! No, täällä ollaankin töissä, ainakin tiedottamassa, että pelkkä fyysinen olemus, ei ole kaikki mitä on, vaan Totuus on kauniimpi ja riemukkaampi, kuin kukaan voisi ikinä kuvitella.

Suuri syy vapaudenpuutteeseen ja kärsimykseen tässä maailmassa on juurikin se, että ihmiset kuvittelevat, että kuolema on kaiken päätepiste, ja että on vain tämä maailma, tämä elämä, näillä "säännöillä ja normeilla", eikä mitään muuta, kuten äärettömyys ja sielullinen evoluutio.

Työt hieman takkuavat, hieman orjuutettu olo, ja vapaus kyllä kiinnostelee. Ei mitään uutta Auringon alla. 

Voi silti parhaan mukaan riemuita tästä totuudesta, kaikessa kyllästyneisyydessään. Voisi sanoa, että muistaminen on "lahja sekä kirous" tässä maailmassa. Kun ei voi poistuakkaan, kun on työt kesken.

Mutta kyllä vapaus saisi laajeta, jotenkin. En ole täysin tyytyväinen koko tilanteeseen, se on tunnustettava. Tämä touhu tässä maailmassa, on jokseenkin melko lapsellista ja nähtyä. Mutta leikki siis jatkukoon, olemalla jotenkin, sillä eikö leikki lopulta ollut lapsen työtä. 

Mutta ihan oikeesti, kyllä te tiiätte. Ehkäpä vielä 100 vuotta.

Tulenko takaisin tämän inkarnaation jälkeen? Tulen jos haluan ja valitsen, ja katson hätä -ja surutilanteen mukaan, kaikkeuden ytimestä, että tarvitaanko täällä lisää apua ulottuvuuden vapauttamiseen tiedostamattomuudesta ja unohduksesta.