Uni, ja Pitkä Tarina. Jumalalta Jumalalle.

Uni, ja pitkä Tarina. Jumalalta Jumalalle.

Näin tuossa unta, jossa keskustelin vanhan ystäväni kanssa uskosta, ja Jumalasta. Olimme teologian opinnoilla, meidät jaettiin pareihin, ja saimme tehtäväksi puhua uskosta ja Jumalasta. Ystävä halusi tietää sitä ennen, mitä minulle nykyään kuuluu, ja rehelliset kuulumiset pitkästä aikaa.

Olin jo valmiiksi stressaantunut, ja pyyhin hikeä osaltani, ja kysyin, että oletko tosissasi. Kysyimme toisiltamme, että onko Jumala olemassa? Molemmat olivat sitä mieltä että kyllä. Sanoin suoraan, että uskon asioista on turha tämän enempää kiistellä, ja että etkö tosissasi ole yhtään seurannut, mitä mulla on ollut asiaa seitsemän vuoden ajan. Sanoin, että minulle Jumala, ei ole sama kuin sinulle, ja että Hän ei ole erillinen parrakas setä pilven reunalla, josta teologian pappi saarnasi harjoitustehtävää ennen.

Kerroin rehelliset kuulumiset. Kerroin että olen täysin hajalla, ja menettänyt lukemattomia mahdollisuuksia, läheiset, ystävät, taloudellisuuden, omaisuuden, mielenterveyteni ja fyysisen terveyteni elämässä, ja kyvyn elää normaalia elämää yhteiskunnassa ja työelämässä. Kerroin, että tunnen kuolemani olevan lähellä.

Kerroin, että löydettyäni totuuden Jumalasta, ja mihin Jumaluus ja Jumala perustuu, minulla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin tiedottaa siitä kaikille, että Jumala ei ollutkaan parrakas setä pilven reunalla, ja että kokemamme elämä, ja yhteiskunta, sen kaikilla säännöillä, ja hierarkisilla asetelmilla, kouluilla, työelämällä, politiikalla ja taloudella, oli suurempi merkitys, joka perustui vain yhteen maailmankuvaan. Sellaiseen, jota vain elämme, pitäen sitä normaalina, enempää ihmettelemättä. Kerroin, että lapsia uhrataan siellä missä emme näe, ja ihmisiä orjuutetaan kiireellä ja säännöillä, jotta normaali yhteiskunta pyörisi, sellaisena kuin se on. Kerroin, että ihmettelen, miksi ihmiset eivät näe tai puutu, koskien ihmisten epätasa-arvoa, köyhyyttä, kodittomuutta, ja pahoinvointia, ja että mistä se johtuu, tämä suuri eri-arvoisuus, ja yleisesti koko kokonaisuus, outous, ja epäterveellisyys.

Kerroin, että olin täysin väsynyt, ja täysin umpikujassa, ja elämä oli pelkkää selviytymistä, ja häpeällistä kamppailua työttömien leipäjonoissa, ja noloa yksinäisyyttä ja ujoutta, sekä päämäärättömyyttä. Kerroin, että olin menettänyt kaiken, kertoessani ihmisille totuutta, jonka olin löytänyt intensiivisellä tutkimisella, nöyryydellä, ja kokemuksilla, jonka seurauksena, minut leimattiin mielisairaaksi, eikä minua otettu enään mukaan normaalin elämään, sillä kertomuksiani vieroksuttiin, pelättiin, ja pidettiin mielisairaan sekoamisena. Kerroin, että minut oli hylätty, ja jätetty yksin, ja olin vaipunut syvään masennukseen, jossa odotan kuolemaani.

Kysyin, että eikö tämä ystävä todellakaan ole seitsemään vuoteen kysellyt tai nähnyt mitään, mitä minulle kuuluu, tai mitä kirjoitan elämästä ja Jumalasta. Hän vain kuunteli silmät ammollaan. Kysyin, etkö todellakaan ole ihmetellyt, missä olen, mitä teen, ja miksi. Kysyin, eikö häntä yhtään kiinnostanut selitykseni, ja ahdinkoni, vaikka perustelin kaiken mahdollisen, täysin avoimesti, vuosien ajan. Kysyin, missä vanha tosiystäväni olit, kun tehtävä oli keskustella uskosta ja Jumalasta. Hän kuunteli, eikä osannut vastata mitään.

Kerroin, että tämän enempää en voi juurikaan keskustella Jumalasta siinä harjoitustehtävässä. Sanoin, että kiitos kun kuuntelit, ja kerroin ymmärtäväni häntä, että Jumala todella halusi meidän keskustelevan Jumalasta. Sen jälkeen pappi tuli tarkastamaan Raamatustani muutaman sivun, ja puhalsi suureen säkkipilliin, joka muistutti enemmän suurta torvea, jossa oli kaksi suurta pasuunaa. 

Herätyskello soi, uni päättyi siihen, ja heräsin alakuloisena, väsyneenä, ja oksetti. Mietiskelin, että kyllä varmasti on monia muitakin, jotka ovat kokeneet tämän unen totena ja ovat jääneet Jumalan armoille, vailla tietoa ja päämäärää tulevaisuudesta ja selviytymisestä, yhteiskunnan hylkiöinä, ja väärinymmärrettyinä herkkinä olentoina, vaikka tarkoitus oli alunperin vain kertoa muille, mitä on elämässä löytänyt, kokenut, ja miksi, ja miten tärkeää se todella oli, sillä mitä muutakaan mahdollisuutta olisi ollut siinä tilanteessa. Mietin, että näin siinä kävi, moni uhrautui totuuden alttarilla. Toinen mahdollisuus olisi ollut hiljaisuus, ja valheellisuus. Avasin puhelimen, ja löysin toiselta ystävältäni viestin, joka kuului näin:

"Muistot tulee näkyville jos ne itse jakaa ,,,,tämä upea kirjoituksesi,jonka jaoin edelleen vuosi sitten,,,,ansaitsi tulla nytkin julki,,,elämme kriittisiä aikoja,,,aikoja jotka tarvitsevat selkeää näkemystä miten maa ja ihmiskunta voi,,,,eli sen ettei keisarilla todellakaan ole vaatteita,,,ja varoittaa malliin,,,,ei ole koiran karvoihin katsomista,,siis ulkonäkö voi pettää pahasti,, siis ei anneta lipevän puheen ja liituraidan hämätä ,,,suurin syy kaaokseen mikä planeetallamme vallitsee on se ,,,,että ne joilla jo kaikkea on,,,haluavat vielä enemmän,,,,,,ja se enemmän halutaan ottaa niiltä joilla ei paljoa olekkaan,,,samoin kuin alkoholi jos sille antaa pikkurillin vie koko käden ,,niin ahneuden tuoma moraalittomuus vie mennessään,,,elämää voisi ajatella kuin tietokone ohjelmaa,,,,mihin keskitymme,,teemme oman osamme ja näin meille avautuu uusi tietoisuuden informaatiokenttä,,,niin hyvässä kuin pahassa,,,,,,lopuksi,,,uskon et kaikesta kaaoksesta huolimatta rakkaus voittaa rakkaudettomuuden,,,voippa hyvin ystävä,,sillee siistin sipsakkaasti,,,,ja vielä,,,kiitos upeista postauksistasi,,,resenoi,,,"

Viesti oli kaunis ja loi toivoa. Jumala keskustelee Jumalan kanssa jatkuvasti. Edelleen oksettaa, sillä kaikki ei mennyt elämässä nappiin, tai niin kuten olisi olettanut tai toivonut, mutta ymmärrän, että uskosta ja Jumalasta, ei voi kiistellä. Maailmankuvat ja elämä, on jokaisella erilainen. Mutta tämä Maailma, on Yhteinen.

Onnea ja Menestystä, Kaikkea Hyvää, ja oksentakaa, jos tarve vaatii. Nöyräksi vetää. Lähden pöntölle yökkimään, ja kasaamaan itseni itsesäälistä, hetikun juon hieman vettä ensin. 

Levätkäämme, armollisuudessa. Tehkäämme jotain, kun inspiraatio iskee. Olkaamme vahvasti läsnä myötätunnolla, toistemme tukena. Antakaamme menneisyyden erheet, anteeksi. Parantukaamme, hetkessä. Arvostakaamme elämää, sellaisena kuin se on. Toivoa On, muuten Jumala ei olisi Jumala.